sunnuntai 4. lokakuuta 2015

#148 Mummo Ponille


Poni pieni pehmoinen, laukkaa yli niittyjen. Kuulee kuiskeen tuulen hennon, näkee pienen enkelin lennon. Ajattelee et tää on tässä, elämä ois päättymässä. Kun alkaa tulla jo ehtoo, pääsee ponien ikuiseen kehtoon. Nukkuu siellä rauhassa, ilman murheen hiukkasta.

 

Poneista parhaat pääsee paikkaan salaiseen
Paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee
Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee
Siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee
Siellä ei voi koskaan tulla synkkä yö
Ja aikaa ainoastaan kissankellot mittaa, lyö
Maistuvinta ruohoa kasvaa kedot, haat
Pehmeimmät astella on suuret mannut, maat
Sinäkin voit päästä käymään paikkaan salaiseen
Kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset
Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas
Painaa päänsä lähelles ja sulle hirnahtaa.

Käy enkeli vieressäs taivaan rantaan,
on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa.
Et suruja tunne taivaan tiellä,
on monet rakkaat vastassa siellä.
Sinä elät myöskin keskellämme,
koska säilyt aina sydämissämme.

Olit sinä herttainen,
Kuin pieni taivaan pilvinen.
Kauan olit sinä täällä,
Ihana aivan joka säällä.
Kukaan voi sua unohtaa ei,
sellainen olit sinä!
Olit kuin pieni pilvi hento,
laukkasit kuin linnun lento.
Askeleesi kauas juostessasi kaikui,
hirnahdukses, aina mulle asti raikui.
Viimein pääsit kivuistas eroon,
sulla varattuun hyvään oloon.
Ikuiseen rauhaan voin sut nyt päästää,
hyvä mun on sust muistot mielessäni säästää.
Lepää rauhassa Ulla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti