keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

#175 Thanks for everything!

Kaikki kuvat ovat viimeiseltä kerralta.
Tämä postaus tulee kuukausi myöhässä, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa tämän.
22.5. oli viimeinen kerta Pientallilla. Oli erittäin haikeata, kun tietää ettei pääse enää sinne ja ettei näe enää siellä olevia hevosia. Varsinkin Rasmusta minulla on ollut ikävä.

Rasmus ei ole mikään kaikista helpoin hevonen. Se on erittäin vahva ja ahne. Sen päätä on erittäin vaikea saada heinäkasasta pois. Minä kuitenkin pärjäsin sille aina, sillä osasin varautua siihen. Hoitaessa Rasmus on kuitenkin kiltti, jos sillä on vaan heinät turvan edessä. :D
Ratsastaessa Rasmus ei ole myöskään mikään helpoin. Pitkin ohjin se kulkee oikein mallikkaasti, mutta kun ohjat ottaa tuntumalle, se saattaa vetää herneen nenäänsä. Ei kuitenkaan aina! Sillä on aina välillä huonoja päiviä, jolloin se ei tottele ja on kuin apina tai mato :D Kuitenkin Rasmus on ihan toimiva ratsu. Se vaan kuumuu aika helposti. Sen takia en sillä kauheasti ravaillut, koska tunnilla oli muitakin, paljon pienempiä ihmisiä.

Rasmus on kyllä kiva ja näin, mutta kaikille se ei vaan sovi. Silloin pari vuotta sitten tallin omistaja sanoi meille, että minulle sopii hyvin Rasmus ja et me ollaan hyvin sopusuhtaisia (En tiedä onko tuo nyt ihan oikea sana, mutta kuitenkin et sovittiin hyvin yhteen.) ja taas Jassulle sopi enemmän Jamppa. Myös eräs tyttö viimeisillä kerroilla sanoi minulle, että sovitaan hyvin yhteen Rasmuksen kanssa.

Se on totta. Tulin hyvin toimeen Rasmuksen kanssa, vaikka sen kanssa ei ollut aina yhtä helppoa. Sain usein olla ryhmän "koekaniini", joka sai ratsastaa Rasmuksella ensimmäisenä ja todeta millä tuulella Rasmus oli. Välillä oli taas viimeinen, jolloin Rasmus oli jo tylsintynyt pyörimään kentällä ja se saattoi alkaa apinoimaan.

Apinoidessa se saattoi itse päättää suunnan ja ei halunnut mennä yhtään sinne päin minne piti. Joskus se oli taas mato. Silloin sen oli erittäin vaikeaa mennä suoraan.


Olen hyvin kiitollinen, että sain käydä Pientallilla nämä pari vuotta. Kehityin niin ratsastajana kuin ihmisenä. Tallilla oli hyvä ilmapiiri ja kaikki tuli hyvin toimeen kaikkien kanssa. Tallilla sai samalla kehittää sosiaalisia taitojaan ja oli ihanaa saada auttaa muita. Yleensä olin se vanhin ryhmäläinen, joten automaattisesti se auttaminen oli minun tehtäväni.

Mutta lopetan tämän kirjoittamisen tähän, ennen kuin alan itkemään muistellessani kaikkea sitä mitä sain kokea Pientallilla. Iso kiitos vielä kaikille! <3


Kiitos Rasmus! <3

4 kommenttia:

  1. Miks lopetit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talli lopetti tuntien pidon ja muuttui yksityistalliksi. En muuten olisi varmaan lopettanut.

      Poista