keskiviikko 30. toukokuuta 2018

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

#310 Blogin loppu!


Uudet tuulet puhaltaa...

Tämä blogi sai alkunsa elokuussa 2013 eli tätä on tullut tehtyä jo melkein viisi vuotta. Tuntuu haikealta, mutta samalla oikealta päättää tämä blogi tähän ja jatkaa eteenpäin. Edelleen haluan kirjoittaa elämästäni teille, mutta jatkossa teen sen uuden blogin puolella. Minulle tuli vaan tunne, että haluan aloittaa bloggaamisen puhtaalta pöydältä. Uuden blogin perustaminen tuntuu hyvältä, mutta tätä blogia on tullut kuitenkin kirjoitettua niin kauan, että tuntuu haikealta jättää tämä. Tämä blogi pysyy kuitenkin ennallaan täällä ja jatkossakin voitte lukea vanhoja postauksia, mutta uusia ei enää tule sen jälkeen, kun ilmoitan teille uuden blogini osoitteen.

Uudesta blogista haluan tehdä enemmän lifestyle tyylisen ja painottaa enemmän siihen kuin heppajuttuihin. Heppajuttuja tulen kuitenkin kirjoittamaan vielä jonkin verran, onhan se kuitenkin niin suuri osa elämääni. Blogin nimessä ja ulkoasussa heppajutut ei kuitenkaan tule näkymään niin voimakkaasti kuten se on täällä näkynyt.

Toivottavasti tulette seuraamaan juttujani jatkossakin uudessa blogissani


♥:llä. Hanna

ps. Uuden blogin osoitteen ilmoitan täällä sitten myöhemmin, kunhan saan kaiken valmiiksi.

torstai 24. toukokuuta 2018

#309 Mitä jatkossa?

Minun motivaatio tätä blogia kohtaan on täysi nolla. Toukokuun aikana en ole kertaakaan aukaissut bloggeria. Yksi syy tähän motivaation katoamiseen oli se kun koneeni meni jumiin ja se vietiin sitten huoltoon, mutta mitään ei saatu pelastettua, kaikki koulutehtävät ja kuvat olivat kadonneet koneelta. Voi sitä ärsytyksen määrää. Onneksi sentään kuvat tallentuu aina google kuviin ja suurin osa tehtävistä oli jo palautettu, niin ainoastaan muutaman tehtävän jouduin tekee uudestaa. Koneelle olin suunnitellut kansiot missä oli kuvia, jotka minun oli tarkoitus julkaista täällä, mutta en ole jaksanut niitä etsiä google kuvista, joten en tiiä et julkaisenko niitä sitten ollenkaan. 

Olen miettinyt tämän blogin lopettamistakin, kun ei vaan kiinnosta, mutta katsotaan nyt et jos se motivaatio vaikka tulisi takaisin, kun kesäloma alkaa ja on sitten aikaakin kirjoittaa. Ajan puute ja väsymys on myös ollut syyt, miksi en ole kirjoittanut. Työssäoppiminen vie energiaa, että vapaa-ajat olen vain rentoutunut.

Kiinnostaako ketään nähdä näitä hiihto- ja agilitykilpailun kuvia, vaikka nää onkin otettu maaliskuussa ja nyt on jo kesä.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

#308 Punaista huulissa

Välillä sitä unohtaa kuinka kivalta punainen näyttää huulissa. Pitäs kyllä käyttää useammin punaista huulipunaa, mutta sitten kun se leviää pitkin naamaa ja hampaisiin niin ei kiva. Minun ehdoton punainen lemppari huulituote on Rimmelin Stay Matte Liquid Lip Color sävyssä 500 Fire Starter. Hyvä että sitä edes huomaa huulilla, kun se on niin samettisen pehmeä. Se pysyy huulilla todella pitkään, niin että minulla on jopa vaikeuksia saada sitä pois huulilta jopa vedenkestävän meikin poisto aineella :D Sen ei pitäisi siis edes levitä huulilta pois, joten täydellistä. Sen sisältää kosteuttavia ainesosia joten se ei kuivata huulia edes. Tää on kyllä paras huulituote minkä oon löytänyt. Ennen minun luotto luulituote oli essencen coast 'n' chill velvet matt liquid lipstick sävyssä 01 smooth & move. Se kuitenkin kuivatti huulia paljon enemmän ja sitä ei taida saada edes enää mistään, kun se taisi olla jokin kausituote viime kesänä. Nykyisin minun luotto huulituote on tämä rimmelin sävyssä 700 Be My Baby. Voi olla että mun pitää vielä kotiuttaa muutama muukin sävy, kuin nuo kaksi :) Ainakin 100 Pink Bliss ja 810 Plum This Show näyttäs sopivilta sävyiltä minulle.

Nämä Jasminin ottamat kuvat on kyllä taas niin onnistuneita. Tässä teille nyt muutama kuva niistä reilusta sadasta kuvasta jotka onnistu.

































sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

#307 Q&A postaus


Nyt kun Q&A postaukset näkyy olevan se juttu blogeissa, niin ajattelin itsekin nyt sen sitten tehdä. Kysymyksiä saatte esittää hevosiin, kissoihin yms. liittyen. Kysymyksen  aiheet eivät ole siis rajattu, joten saatte kysyä ihan mitä vain :)


lauantai 10. maaliskuuta 2018

#306 Sen vaikean päätöksen tekeminen




Viimeisien kuukausien aikana tästä maailmasta on lähtenyt taivaslaitumille monta hevosta. Näiden hevosten elämää olen saanut seurata niin sosiaalisen median välityksellä kuin sitten ihan oikeassa elämässä. Jotenkin niin surullista, mutta kuitenkin oikeita päätöksiä nämä hevosten omistajat ovat tehneet.

Tähän postaukseen sain idean, kun seurasin kuinka Kaktun ja Futuran tarina oli päättymässä. Kaikki ihmiset eivät tainneet oikein tajuta, että miksi Futura pitäisi lopettaa. Ulkopuolisen on hankala sanoa asiaan mitään varsinkaan, jos heillä ei ole omaa kokemusta kyseisestä tilanteesta, joten silloin tulee ehkä sanottua ilkeästi varsinkin, kun on tärkeän eläimen pois menosta ja suru on läsnä. Ihmisten pitäisi miettiä mitä sanovat ja onko se oikein sanoa juuri siinä tilanteessa. Kuitenkin suurin osa ihmisistä ymmärsi surun ja sanoivat aivan ihania sanoja ja ymmärsivät, miksi päätös on oikein.
Susannan hevosen Nuutin poismeno tuli taas niin yllätyksenä jouluna. Itsekin olin ihan, että mitä, kun näin Susannan snäpin asiasta. Myös muut ihmiset olivat yllättyneitä asiasta. Mitä nyt luin kommentteja, niin siellä oli paljon sydämiä ja osan ottoja. Noin pari viikkoa aiemmin Susanna kirjoitti postauksen toiveikkaana, positiivisin fiiliksin, mutta yhtäkkiä kaikki päättyikin.

Rasmuksen kohdalla lopettaminen oli varmasti ainoa oikea päätös, sillä siltä meni etusesta hankkarit ja sitten siinä oli murtuma ja olihan Rasmus jo noin 20 niin ehkä oli hyvä päästää irti. Pitkän elämän se sai elääkin ja sillä oli hyvä elämä omistajansa kanssa. Ja nyt sitten tutun hevonen pääsi taivaslaitumille. Sekin oli lähemmäksi 20 joten hyvän pitkän elämän sekin sai elää. Sillä oli jaloissa jo jotain ja nyt sillä oli pää turvonnut. Hevonen oli käytetty klinikalla, mutta se pahentui vain, niin omistaja päätti päästää ikiuneen. Minä en ehtinyt tämän papan selkään kertaakaan, mutta kyllä se oli kiva hevonen muuten. Vähän aikaa sitten selasin kanssa hippoksesta hevosten tietoa luin, että eräs ravihevonen oli lopetettu joulukuun puolessa välissä. Mitä nyt tämän tallin hevosten kanssa olin tekemisissä, niin tämä hevonen oli ihan minun lemppari. Se oli jotenkin vaan niin symppis. Sillä oli jo vuosi siten jaloissa, jotain ongelmaa, niin itse luulen että sen takia se on sitten nyt lopetettu. Kilpailtukaan sillä ei oltu enää vuoteen.

Itsellä on kokemusta vain koiran ja kissan lopetuksesta sekä pari kissaa meiltä on kadonnut ja tuskin ne ovat enää elossa. Ja sitten tärkeiden hevosten lopetuksesta, mutta ne eivät ole olleet omia, joten minulle tämä tilanne ei ole niin tuttu, mutta voin vain kuvitella sen tuskan ja surun, kun rakas hevonen lopetetaan ja varsinkin kun tavallaan on pakko jossain vaiheessa käydä asia läpi muiden ihmisten kanssa, kun on jakanut elämäänsä sosiaalisessa mediassa, niin ei sieltä voi noin vain kadota ja jättää suuria asioita kertomatta. Jokainen tietenkin päättää sen, että kertooko asiasta ennen tapahtumaa vai vasta myöhemmin. Jälkimmäinen on tietenkin ehkä se järkevin, mutta myös siinä vaiheessa voi tulla niitä ilkeitä kommentteja että "miksi teit niin kun eihän niin olisi tarvinnut tehdä."

 

Milloin on aika päästää irti?

Eläimillä on kykynsä antaa meidän kokea täysin pyyteetöntä rakkautta ja ne ovat usein apunamme, tukenamme ja oppaanamme. Fakta on kuitenkin, että eläinten elämä on paljon lyhyempi kuin ihmisillä ja jokaiselle meille eläinten omistajille tulee väistämättä vastaan myös se rakkaasta eläimestä luopumisen hetki. Kun on ottanut eläimen, niin siitä on sitten pidettävä vastuuta ja hyväksyttävä on myös se asia, että siitä on myös jossain vaiheessa luovuttava, että jossain vaiheessa on vain päästettävä irti ja päästettävä eläin ikiuneen. Ei pidä olla niin itsekäs että pitää eläimen elossa, vaikka sillä olisikin kipuja. On hyvä katsoa asiaa eläimen näkökulmasta ja tehdä asioita sen eläimen parhaaksi.

Mielestäni viimeistään siinä vaiheessa on pääsettävä irti, kun eläimestä itsestään huomaa, että se kärsii. Mutta milloin se aika on? Eläimet kun ovat hyviä peittämään sen kivun. Tottakai eläimestä täytyy pitää huolta, sairauksia tulee hoitaa ja lääkitä järkevissä määrin, mutta eläimen elämän pitkittäminen ei ole eläimelle tärkeää. Toivottua olisi tietenkin tehdä päätös jo aiemmin kuin vasta silloin, kun eläimen elämänilo jo hiipunut kokonaan. Jos eläin on sairas ja todennäköisyys sillä, että se koskaan paranee kokonaan, niin mielestäni jo siinä vaiheessa kannattaa miettiä, että onko järkevää pitää eläin elossa itsensä takia ja siinä toivossa, että se kokisikin parantumisen vai päästetäänkö eläin ikiuneen. 

 

Hevosen kohdalla, kun hevosella on krooninen vika, se laitetaan usein myyntiin. Jos omistaja ei halua jatkaa hevosen kuntouttamista, hevonen laitetaan usein myyntiin ja sille etsitään loppuelämän kotia, jossa sillä olisi hyvä olla. On myös niitä tapauksia, joissa hevonen ei olisi enää kuulunut myyntiin. Kaikki eivät ehkä näe sitä totuutta, ettei hevosesta ole enää mihinkään ja sen parhaaksi olisi päästää hevonen ikiuneen. Kun hevoselle etsitään loppuelämän kotia, mistä tietää, että on löytänyt sen oikean kodin? Kun eläin alkaa käyttäytyä huonosti ja se on kipeä, se laitetaan usein taas myyntiin ja tämä jatkuu niin kauan kunnes kohdalle sattuu se joka osaa tehdä oikein. Oli se sitten kuntoutus tai lopetuspäätös.

Myynti on ok niissä tapauksissa, kun hevosella on oikeasti hyvä ennuste ja se voisi elää vaivansa kanssa normaalia elämää tai se voisi parantua siitä kokonaan. Mutta kun hevosessa on jo vähän enemmän vaivoja toipuminen olisi epävarmaa, olisi ehkä parasta miettiä asiaa eläimen kannalta ja tehdä se vaikea mutta varmasi oikea päätös eikä laittaa hevosta kiertoon.

 

Eläimet antavat meille kuitenkin niin paljon ja elävät meidän armoillamme ja niin mielestäni olemme sen velkaa, että niiden elämä on loppuun asti hyvä, ilman kärsimystä. Mielestäni hyvä aika päästää irti on viimeistään silloin, kun eläimen elämänlaatu ei ole enää hyvää. Kun eläin ei pysty enää elämään lajinmukaista elämää, niin onko oikein pitää eläin hengissä ja antaa sen käsiä? Mielestäni ei ja varmasti moni muukin on samaa mieltä. Kun niillä on kipuja tai jos ne ovat parantumattomasti sairaita ja menevät huonoon kuntoon, tai jos ne vaatisivat vaativaa operaatiota vain koska ne saisivat pidemmän elämän. Tuossa tilanteessa kannattaa miettiä onko se oikein sitä rakasta eläintä kohtaan ja onko valmis kustantamaan kaiken, vaikka ei olisi 100% varmaa edes tulisiko operaatio onnistumaan ja tulisiko eläin parastumaan siitä kunnolla.

Jokainen omistaja varmasti tietää itse, milloin on päästettävä irti. Jotkut omistajat ehkä voivat ajatella, että kyllä se sitten itse nukkuu pois jossain vaiheessa, mutta tosiasia on, että näin käy todella harvoin. Näin voi kyllä käydä, mutta harvoin se tapahtuu rauhassa ja ilman suurempaa kärsimystä. Kenenkään elämä täällä maan päällä ei ole ikuista ja jokainen meistä kuolee jossain vaiheessa. Lemmikin kohdalla se on yleensä ihmisen päätös, milloin on aika. Vaikka kuinka rakastaisit sitä eläintä, niin ei ole sille hyväksi, että se joutuu kärsimään. Rakkautta se vasta onkin, kun osaa päästää irti ajoissa. Tottakai rakkaasta lemmikistä luopuminen on vaikeaa ja lopetuspäätökseen liittyy todella paljon tunteita. Rakkaan eläimen tilaa voi olla hankala arvioida totuudenmukaisesti ja ihmisillä on yleensä sisäinen tarve nähdä tilanne positiivisemmassa valossa kuin se todellisuudessa onkaan. Siksi voi olla hyvä kysyä ulkopuolisen mielipidettä tilanteeseen ja luottaa siihen arvioon. Lopetuspäätöksen tekeminen voi tuntua hyvin raskaalta, mutta se suru ja tuska helpottaa usein, kun tilanne on ohi. Tunteet toki tulee voimakkaina esille, mutta se vain auttaa käsittelemää asiaa. Eläimen kuolema herättää voimakkaita tunteita, ihan samalla tavoin kuin läheisen ihmisen kuolema, tai muu suuri tragedia elämässä. Suru on surua, siihen ei ole mitään oikeaa tai väärää muotoa, ja monesti se helpottaa yllättävänkin nopeasti, jos sille antaa luvan tulla.

Eläimet ovat viisaita ja olisi hyvä muistaa surun hetkellä eläimen viisaus ja se, kuinka he suhtautuvat elämään. Eläimet muistavat kokemuksia menneisyydestä ja osaavat myös tavallaan ajatella tulevaa, mutta ne elävät täysin tässä hetkessä, ne eivät murehdi menneisyyttä eivätkä tulevaa. Ne eivät osaa kaivata elämättä jäänyttä elämää, ja surra sitä, kuinka he olisivat voineet elää eritavalla tai pidempään. Ihmiset ajattelevat näin, mutta eläimet eivät. Omia eläinystäviäni muistelen nykyisin murheen sijasta lämmöllä ja kiitollisuudella, vaikka ikävä on edelleen, mutta asian kanssa on oppinut elämään. Elämän jatkuu aina! Luopuminen on voinut, sillä hetkellä tuntua raskaalta, mutta hyväksyn sen asia, että jokainen on ollut täällä omaa tarkoituksensa ja kun aika tulee, on vain uskallettava päästää irti.


Tästä tuli varmasti hyvin sekava postaus, kun en jotenkin saanut tuotettua kunnollisia lauseita oikein. Toivottavasti tästä kuitenkin oli jotain tolkkua.

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

#305 Synttärikuvia

Blogi jatkaa hiljaiseloaan. Minulla ei vain yksinkertaisesti ole aikaa tai jaksamista aukaista konetta ja kirjoittaa postauksia. Joitain valmiita postauksia minulla jo on, niin yritän saada niitä julkaistua teille välillä. Joitakin kuviakin minulla on, mutta kiinnostaako teitä katsella vain kuvia ilman minkäänlaista tekstiä.

En tiedä oletteko huomanneet, mutta nykyisin kuvat toimivat enemmän kuvituskuvina ja pyrin kirjoittamaan edes jonkinlaisen tekstin enkä vain julkaisemaan pelkkiä kuvia pienen selityksen kera. Nytkin kirjoitan tätä tekstiä, koska halusin julkaista näitä minun synttärikuvia kuukauden takaa.











Jasminin kanssa käytiin pikaisesti ottamassa minulle muutama asukuva. Oli hieman kylmä tuolla ulkona mekossa ja sillä reissulla taisin onnistua paleluttamaan itseni, sillä muistaakseni seuraavalla viikolla olin kipeänä.



Sukkahousut - ?
Kengät - Prisma tai Citymarket





sunnuntai 11. helmikuuta 2018

#304 Uusi arki

Tammikuu menikin todella nopeasti ja nyt eletään jo helmikuun puolessa välissä. Käsittämätöntä mihin tämäkin aika on kulunut. Mitä kaikkea tämä alkuvuosi onkaan sitten pitänyt sisällään?

Alku vuodesta vielä kirjoitin blogia ja tein postauksia valmiiksi aktiivisesti, mutta uuden arjen alettua konetta on tullut avattua enää todella harvoin. Mikä hieman harmittaa, etten jaksa töiden ohella enää konetta avaamaan. Alkuvuosi on ollut todella kiireistä aikaa ja päivät jolloin en tee mitään ovat olleet todella harvassa. Jokaiselle viikonlopulle on ollut tekemistä ja sama jatkuu edelleen ainakin tämän loppu helmikuun.



Työssäoppimisen aloitin 22. päivä eli neljäs viikko töissä alkaa. Uusi arki onkin alkanut sujua jo ihan mukavasti. Välissä hieman sairastelin ja jouduin olemaan poissa työpaikalta. Alkuun tuntui, etten tule selviämään, mutta ei se niin kauheaa kuitenkaan sitten ollut. Joka kerta ennen töihin lähtemistä on olo, ettei millään jaksaisi ja voisi jäädä vain kotiin, mutta sitten kun pääsen töihin, niin aika meneekin tosi nopeasti. Ja nyt olenkin jo ihan iloisena lähdössä töihin. Edes viideltä herääminen ei tunnu niin pahalta. Tosiaan minun työ ajat ovat noin 6-9 ja 15:30-6 suurin piirtein.  Päivisin sitten teen kotona kaikkea ja hoitelen asioita. Yritän päivitellä tätä blogiakin, vaikkakin se on hieman jäänyt. Koulu juttujakin pitäisi tehdä.




Voi olla, että postauksia ei tule nyt niin usein, kuin niitä aiemmin tuli, mutta yritän kuitenkin jotain postailla. Päivisin tulee sellainen väsynyt olo, kun joutuu heräämään viideltä, mutta en viitsi ottaa päikkäreitä, niin ei mene sitten unirytmi sekaisin ja olisin pirteä töissä.

27. päivä vietettiin sitten minun synttäreitä ja oli kyllä aivan ihanaa nähdä ystäviä pitkästä aikaa. Meillä oli niin kivaa. Olen vaan niin onnellinen minun ystävistä ♥

Tähän samaan voisitte tuolla kommenteissa kertoa, että olisiko teillä jotain postaus ideoita. Joitakin postauksia minulla on jo luonnoksissa kirjoitettuna ja ideoita riittää, mutta olisi kiva, jos te lukijat kertoisitte toiveitanne, jos teillä sellaisia on. ☺